Tie sisäiseen turvaan

Sisäisen turvan kokemuksen luominen vaatii, että hermosto pääsee siirtymään yli- tai alivireydestä turvan ja sosiaalisen liittymisen tilaan. Monesti hermosto on saattanut ajautua pysyvään epätasapainoon, jolloin ollaan jatkuvasti joko yli- tai alivireystilassa ja sietoikkuna on kovin pieni. Tämän voi aiheuttaa esimerkiksi pitkään jatkunut voimakas stressi, tai traumatisoivat kokemukset. Tällöin on ehdottaman tärkeää pyrkiä kehollisin keinoin palauttamaan hermostollinen kyky siirtyä turvan ja rauhan tilaan.

Vakautta mielelle kehon kautta

Ihmisen keho toimii alhaalta ylös periaatteella, eli kun rauhoitamme kehoa ja hermostoa, myös aivoissa vellova hätä- ja stressitila hälvenee. Mieli rauhoittuu, mielihyvän, rauhan ja yhteyden tunteet mahdollistivat, uhan kokemus väistyy ja ajatukset muuttuvat luottavaisemmiksi.

Hermoston tasapainottamisen ja mielen vakauttamisen harjoitusten vaste voi vaihdella suuresti yksilöiden välillä. On hyvin yksilöllistä mikä kenellekin toimii parhaiten. Kokeilemme eri lähestymistapoja ja etsimme parhaiten juuri sinua palvelevat harjoitteet. Käytämme erilaisia rauhoittavia liikkeitä ja aktivoimme vagushermoa. Teemme myös mielikuvaharjoitteita, sekä hengitysharjoituksia.

Milloin vakautus on oikea-aikaista?

Jos kärsit pitkittyneestä stressistä tai työuupumuksesta. Jos suoritat liikaa ja sinulla on vaikeuksia pysähtyä. Jos kärsit uniongelmista, tai jos tunnet olevasi jännittynyt, ahdistunut ja kierroksilla ja koet vaikeuksia palata rauhan ja levon tilaan, vakauttaminen saattaa olla kaipaamasi apu.

Vakauttaminen soveltuu erityisen hyvin myös tilanteeseen, jossa akuutti kriisi, traumakokemus, stressaava elämäntilanne tai vaikkapa refleksiharjoittelusta esiin nousseet vaikeat tunteet ovat virittäneet hermostoa, aiheuttaen hermostollisen hätätilan, josta seuraa selkeitä oireita.

Kun ikävät kokemukset ja takaumat nousevat pintaan, kehomme siirtyy stressivasteeseen, eli hätätilaan. Hätätilan purkamiseksi, tulisi esiin nousseet tuntemukset ja kokemukset kohdata, käsitellä ja purkaa. Tämän olisi hyvä tapahtua luotettavissa ja turvallisissa olosuhteissa, jossa läsnä on traumaa ymmärtävä koulutettu henkilö, joka osaa ohjata tilannetta, sekä luoda tilanteeseen tarvittavan ulkoisen turvan ja kannattelukokemuksen. 

Mikäli tunteiden purku ja käsittely ei ole oikea-aikaista, on tärkeintä vakauttaa kokemusten, tuntemusten ja muistojen synnyttämä hätätila, rauhoittaa hermosto ja mieli, sekä palauttaa ja vahvistaa turvan kokemusta. 

Kun vaivumme menneisiin kokemuksiin, tai jäämme jumiin haastaviin tunteisiin, ajaudumme usein tilaan, jossa koemme avuttomuutta ja lopullisuutta. Meidät valtaa paniikki, emmekä tiedä kuinka helpottaisimme oloamme. Emme osaa palata turvan kokemukseen. Vakauttamisessa saat näitä tilanteita varten toimivia keinoja, joilla et enää ajaudu paniikkiin, vaan voit luottaa, että tukala olo on helpotettavissa ja mieli rauhoitettavissa.

Vakauttamisessa opit myös tunteidensäätelykeinoja

Erilaisilla hermostoa, tunteita, mieltä ja kehoa säätelevillä harjoitteilla voimme palauttaa ohjakset itsellemme. Voimme palauttaa hallinnan kokemuksen, kun meidän ei enää tarvitse reagoida haitallisilla tavoilla voimakkaiden tunteiden tulviessa pintaan.

Hermoston vireystilojen säätelytaidot lisäävät merkittävästi elämänlaatua. Jatkuva yli- tai alivireystilasta käsin eläminen leikkaa myönteisiä tunnekokemuksia ja kykyä olla läsnä tässä hetkessä. Jos koemme hermostollista turvattomuutta, on mahdotonta kokea elämän parhaimpia puolia täysin rinnoin.

Hermostomme on juostava ja pyrkii palvelemaan meitä aina parhaalla mahdollisella tavalla. Arki, työt, vastuut, harrastukset ja erinäiset velvoitteet ja aktiviteetit pitävät hermostoa jatkuvasti ylivireänä. Jotta emme uupuisi, ärtyisi ja kärsisi univaikeuksista, tai äkillisistä mielialan vaihteluista, on tärkeää ottaa lyhyitä tai pidempiäkin pysähtymisiä arjen keskellä, sekä säädellä vireystilaa säännöllisesti.

Vakautuksessa opit juuri sinun tarpeita parhaiten vastaavat säätelykeinot. Opit myös tasapainottamaan ja rentouttamaan hermostoa, kehoa ja mieltä, sekä viemään kehosi syvään, palauttavaan ja nautinnolliseenkin rentoutumisen tilaan.

Hoitoa ja harjoitteita

Vakauttamisessa tehdään ohjattujen harjoitusten lisäksi myös hoitotyötä, jolla autetaan hermostoa palaamaan rauhan ja levon tilaan. Tämä on hyvin toimiva ja tehokas ensiapu stressaantuneelle keholle ja mielelle, sekä erityisen tärkeää varsinkin silloin, kun säätelyharjoitukset eivät heti tuota toivottua vastetta. Kun hermosto on päässyt kovin epätasapainoiseen tilaan, saattaa turvan, rauhan ja sosiaalisen liittymisen tilaan siirtyminen olla aluksi haastavaa.

Stressi

Keho pyrkii aina tasapainon tilaan eli homeostaasiin, ja tekee kaikkensa sen säilyttääkseen. Se säätelee lämpötilan, nestetasapainon, mielialan, happamuuden, emäksisyyden, energiatasot, verensokerin ja verenpaineen juuri sopivaksi, jotta homeostaasi pysyisi yllä ja kehon toiminta jatkuisi optimaalisena.

Stressi horjuttaa kehon fysiologista optimitoimintaa, mutta tämä ei ole haitallista stressin ollessa lyhytaikaista. Pitkittyessään stressi alkaa kuitenkin aiheuttamaan fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, varsinkin jos keho pääse tarpeeksi usein tasapainoiseen uudistumisen ja palautumisen mahdollistavaan tilaan.

Stressi voi olla ulkoista tai sisäistä

Keho ei erota hyvää eikä pahaa stressiä. Myös mielekkääksi kokemamme asiat voivat olla keholle stressaavia. Kehon stressitekijöitä voi olla turvattomuuden kokemus, rajattomuus, jatkuva kiire, ravinnepuutokset, kahvi tai alkoholi, verensokerin epätasapaino (matala/korkea), univaje, liikunta, kipu, työpaineet, taloudelliset huolet, terveydelliset huolet, ihmissuhdehuolet, lääkitykset, traumat, leikkaukset tai vaikkapa kaikkien rakastama muutto.

Autonomisen hermoston taistele/pakene -reaktio, eli stressireaktio on hermoston ja stressihormonien yhteistyötä. Aivot, hermosto ja stressihormoneja tuottavat lisämunuaiset mahdollistavat, että kykenemme selviämään käsillä olevasta stressaavasta tilanteesta.

Tyypillisiä kehollisia reaktioita stressitilanteessa ovat: sykkeen nousu, ruoansulatuksen hidastuminen ja hengityksen tihentyminen. Maksa alkaa tuottaa glukoosia, kädet saattavat hikoilla ja pupillit laajentua.

Stressillä on voimakas vaikutus kehoon

Autonominen hermosto voidaan yksinkertaisuudessaan jakaa sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Sympaattista puolta voisi kuvata pakene, taistele, mene, tee ja toimi -tilaksi. Kun taas parasympaattisessa tilassa ollessa keho rentoutuu, lepää, sulattaa ruokaa, palautuu ja palaa tasapainoon.

Kun aivot tunnistavat stressin, hermosto siirtyy sympaattiseen tilaan. Akuutissa stressitilassa erittyy adrenaliinia ja noradrenaliinia, jotka mahdollistavat korkean valppaustilan, tilanteen nopean ja tarkan arvioinnin ja nopean reaktion. Kun ensireaktio on ohi ja stressi jatkuu, keho alkaa tuottaa päästressihormonia kortisolia, jonka avulla kykenemme vastaamaan stressitekijän tuomiin haasteisiin.

Stressillä on laaja-alaiset vaikutukset kehoon, jotka kaikki pohjaavat eloonjäämiseen henkeä uhkaavan tilanteen vallitessa. Kortisoli lisää henkistä ja fyysistä fokusta ja vahvistaa aistien toimintaa. Se torppaa insuliinin, jotta verensokeri pysyy veressä ja saadaan nopeaa energiaa. Samasta syystä se vähentää proteiinin imeytymistä ja muuttaa sitä sokeriksi, sekä vapauttaa glukoosia maksasta ja rasvasoluista.

Stressin alaisuudessa kehomme valmistaa meitä taisteluun. Se kasvattaa verenpainetta verisuonia supistamalla ja lisää veren virtausta lihaksiin sykettä nopeuttamalla. Energiaa säästääkseen keho vähentää toimintaa ruumiintoiminnoilta, jotka eivät osallistu käsillä olevaan akuuttiin taistele tai pakene -tilanteeseen. Se heikentää ruoansulatusta ja vähentää immuunivasteen ja sukuhormonien vaikutusta.

Pitkäkestoisen stressin oireet

Kortisoli on erittäin tärkeä hormoni ja kaiken yllä olevan tulee tapahtua, kun olemme vaikkapa henkeä uhkaavassa vaaratilanteessa. Pieni määrä kortisolia tarvitaan myös pelkkään päivän aloittamiseen ja arjen haasteista selviämiseen. Mutta ongelmia alkaa muodostua, kun stressi pitkittyy, eikä keho pääse tarpeeksi tasapainoiseen palautumisen tilaan. Ennen pitkää terveys alkaa rakoilla.

Pitkäkestoinen stressi voi ilmetä monenkirjavin oirein. Tyypillisimpiä pitkään jatkuneen stressin oireita ovat verensokerin epätasapaino, (insuliiniresistenssi/diabetes), painonnousu (varsinkin vyötärölle), immuniteetin heikentyminen, krooninen väsymys, ruoansulatusongelmat (ummetus, ripuli, turvotus, närästys, vatsakivut), verenkierron ongelmat (verisuonet supistuvat, RR nousee), sukuhormonien epätasapaino (epäsäännöllinen kierto, vuoto-ongelmat) sekä matala libido/ haluttomuus ja hedelmättömyys. 

Olen ollut lääkärinä 35 vuotta ja tavannut paljon potilaita. Olen nähnyt paljon hulluja juttuja ja olen vakuuttunut siitä, että todellinen sairauksien syy on stressi.~Jeffery Thomson

Stressillä on hyvin voimakas ja laaja-alainen negatiivinen vaikutus terveyteemme. Säätely- ja vakauttamistyöskentelyssä opetellaan keinoja, joilla jokainen voi oppia itsenäisesti palauttamaan kehon tasapainoon ja välttyä pitkittyneen stressin negatiivisilta terveysvaikutuksilta.

Vakautta vanhemmuuteen -säätelykeinoja vanhemmuuden haasteisiin

Jos sinun on hankala säädellä omia tunteitasi lasten kanssa, saatat päätyä toimimaan arvojesi vastaisella tavalla. Saatat joutua toistuvasti tilanteisiin, joissa reaktiosi ovat ylimitoitettuja. Jälkikäteen saatat kokea syyllisyyttä toimintatavoistasi.

Usein lapset nostavat meissä voimakkaita tunteita esiin. Ennen vanhemmuutta, olemme ehkä osanneet reagoida vaikeissakin ihmissuhdetilanteissa arvojemme mukaisella tavalla, mutta nämä samat taidot tuppaavatkin unohtumaan toimiessamme lastemme kanssa. Voimakkaat reaktiot pulpahtavat pintaan, mutta emme ymmärrä miksi. Emme tiedä, kuinka estää nopeita vaistonvaraisia reaktioita.

Tämänkaltaisiin tilanteisiin vaikuttaa monia asia. Mikä on meidän sen hetkinen vireystila? Onko meillä täyttymättömiä tarpeita? Kuinka kuormittuneita olemme?  Minkälaisia tukahdutettuja tunteita kannamme sisällämme, ja kuinka paljon niitä on pitänyt viimeaikoina työntää syrjään?

Vakauttaminen tarjoaa tapoja, joiden turvin voi nopeasti pysäyttää ei toivotut reaktiot ja keinoja siihen, kuinka toimia ennakoiden, ettei esimerkiksi voimakkaita raivon puuskia pääse syntymään.

Erilaisten säätelykeinojen oppiminen on sinällään helppoa, mutta ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua se, että kuinka löytää juuri itselle sopivat harjoitteet. Internet on pullollaan vagushermo- hengitys- ja kehoharjoitteita, mutta juuri oikeiden, itselle sopivien löytäminen voi olla kovin työlästä ja vaatia paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.

Vakauttamisessa testataan juuri sinulle parhaiten toimivat harjoitteet, tehdään harjoituksia ohjatusti ja räätälöidään sinulle yksilöllinen ja toimiva ohjelma itsenäiseen työskentelyyn. Kaikki rakentuu sinun yksilöllisten haasteiden, tarpeiden ja yksilöllisten hermostollisten ominaisuuksien mukaan.

Vakautus refleksiharjoittelun nostamiin tarpeisiin

Sensomotoriseen valmennukseen liittyvä refleksiharjoittelu saattaa virittää hermostoa voimakkaasti ja nostaa esiin menneitä kokemuksia, vanhoja traumoja ja vaikeita tunteita. Refleksien purku laskee kehon jännitystilaa, jonka seurauksena myös sidekudoskalvoihin jumiin jäänyt tunne-energia alkaa purkaantumaan.

Refleksiharjoittelu aktivoi myös limbistä järjestelmää, jota voisi sanoa tunneaivoiksi. Tällä alueella on myös yhteys muistiin. Limbisen järjestelmän aktivointi saattaa nostaa esiin asioita, joiden käsittely on jäänyt kesken, kuten vaikkapa traumakokemukset.

Vaikka emme olisi koskaan kokeneet voimakasta traumaa, on meille kaikille silti jäänyt kehoon erinäisiä kokemuksia, tunteita ja tapahtumia, joille ei vaan ole ollut tilaa tai mahdollisuutta tulla koetuksi tai käsitellyksi. Jos nämä tunteet ja kokemukset alkavat nousta äkillisesti pintaan, saattaa se hetkellisesti horjuttaa henkistä ja hermostollista tasapainoa.

Jos meillä ei ole kykyä kohdata ja säädellä tunteiden ja kokemusten tuomaa hermostollista virittymistä, tai jos emme kykene palauttamaan turvan kokemusta ja rauhoittamaan kehollista hätätilaa, saatamme joutua voimakkaaseen paniikkiin ja avuttomuuden kokemukseen.

Säätelykeinot lisäävät luottamusta ja turvaa, rauhoittavat, poistavat avuttomuutta ja lieventävät ahdistusta ja hätää. Vakautushoidoilla voidaan tarvittaessa tasapainottaa akuuttia tilannetta, jonka jälkeen voi jatkaa itsenäisesti säätelykeinojen turvin.