ADHD, ADD vai refleksijäänne?

Tarkkaavaisuuden vaikeudet

Tarkkaavuusongelmat ja yliaktiivisuus ovat yhteisiä piirteitä sekä pikkulapsille, että ADHD-diagnoosin saaneille lapsille. Molemmilla on havaittavissa merkkejä siitä, etteivät tyvitumakkeet toimi täysin kuten pitäisi.

Tyvitumakkeilla on rooli myös primitiivirefleksien integroitumisessa. Mikäli tyvitumakkeiden toiminnassa on puutteita, saattaa lapselle jäädä kypsymättömiä primitiivirefleksejä, eli refleksijäänteitä, jotka ilmenevät monen kirjavina haasteina halki elämän. 

Stressirefleksien merkitys

Useimmilla tarkkaavaisuushäiriöisillä lapsilla on aktiivinen moro-refleksijäänne. Tällöin lapset häiriintyvät helposti ja he ovat yliherkkiä ääni- näkö- ja tasapainoaistimuksille, sekä kosketukselle. 

Reagoidessaan näihin, lasten stressitasot nousevat. He myös häiriintyvät helposti ja väsyvät nopeasti, erityisesti meluisissa ympäristöissä, joissa he saattavat muuttua yliaktiivisiksi ja häiritseviksi, tai vastavuoroisesti käpertyä itseensä.

Rytminen liikeharjoittelu

Pikkulasten ja käyttäytymishäiriöisten lasten välillä on monia samankaltaisuuksia, niin käyttäytymisen, kuin myös aivojen hermoverkkojen puutteellisen kehittymisen osalta. Voiko siis ADHD-lasten toimintakyky parantua pikkuvauvojen rytmisiä liikkeitä jäljittelemällä? 

Tällaista liikeharjoittelua on käytetty menestyksekkäästi Ruotsissa jo yli kaksikymmentä vuotta.

Rytminen liikeharjoittelu perustuu liiketerapeutti Kerstin Linden kehittämiin rytmisiin liikkeisiin, jotka ovat syntyneet pikkuvauvojen spontaanisti tekemien rytmisten liikkeiden innoittamina. Rytmiset liikkeet stimuloivat aivorunkoa, pikkuaivoja, tyvitumakkeita ja aivokuorta ja kehittävät niiden hermoverkkoja. Tämän seurauksena tarkkaavuus ja keskittymiskyky paranevat ja yliaktiivisuus vähenee.

Oppimisvaikeuksia esiintyy jopa 20 – 25 %:lla väestöstä

Puhuttaessa oppimisen häiriöistä keskitymme tyypillisesti vain lapsiin, mutta myös aikuiset voivat kärsiä primitiivirefleksijäänteisiin liittyvistä oppimisvaikeuksista ja aistiyliherkkyyksistä. Tyypillisimpiä oppimisvaikeuksia ovat lukemisen vaikeudet (lukihäiriö), matemaattiset vaikeudet ja kielelliset vaikeudet. 

Oppimisvaikeus voi koskettaa vain yhtä oppimisen aluetta. Usein samalla henkilöllä voi kuitenkin esiintyä monenlaisia oppimisen vaikeuksia samanaikaisesti. Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista puhutaan suoriutumisen ollessa monella osa-alueella heikko.

Useasti kuitenkin aikuiset ovat oppineet kompensoimaan ja pärjäämään vaikeuksien kanssa, vaikka eivät olekaan päässeet käyttämään täyttä potentiaaliaan. Meillä kaikilla on liuta uskomuksia itsestämme, joista valtaosa kehittyy lapsuudessa. Oppimishäiriöistä kärsiville saattaa kehittyä häpeän, vääränlaisuuden ja viallisuuden pohjakokemuksia, jolloin he kokevat olevansa huonompia kuin muut.

Ymmärrystä ja helpotusta saatetaan hakea diagnooseista kuten ADHD, erityisherkkä, nepsy-aikuinen jne. Diagnoosi tarjoaa vastauksia, syitä ja perusteluja, jolloin viallisuuden ja häpeän kokemukset saattavat hieman hellittää. Vaarana näissä tilanteissa on kuitenkin se, että kehittyminen ihmisenä saattaa pysähtyä. Kun haasteet saavat nimen diagnoosin muodossa, alkavat ne tyypillisesti muodostua osaksi ihmisen identiteettiä. Tällöin haasteet hyväksytään osaksi itseä, eikä niihin haeta enää apua tai ratkaisuja.

Refleksijäänteet voivat aiheuttaa aistiyliherkkyyttä

Aistiyliherkkyys voi esiintyä lukuisin eri tavoin, kuten ääniyliherkkyytenä, yliherkkänä tuntoaistina, makuyliherkkyytenä ja valoarkuutena. Asitiyliherkkyydet voivat aiheuttaa tai pahentaa myös keskittymisvaikeuksia. Lisäksi saattaa ilmetä myös korostunutta tunne-elämän herkkyyttä, jolloin henkilö on erityisen herkkä arvostelulle ja reagoi hyvin voimallisesti muiden kommentteihin.

Aistiyliherkkä reagoi aistimuksiin voimakkaammin, nopeammin ja/tai pidempikestoisemmin. Aistiyliherkät myös kuormittavat helposti joutuessaan viettämään aikaa aistiärsykkeellisissä paikoissa.

Refleksijäänteet ja aikuisuuden lukemisen haasteet

Monet aikuiset kärsivät lukemisen hitaudesta. Onkin olemassa lukuisia teknisiä vinkkejä, joilla lukemista voi nopeuttaa. Kovin moni ei kuitenkaan näistä vinkeistä hyödy, sillä aktiivisena oleva refleksijäänne voi vaikeuttaa ja hidastaa silmien liikettä. Lukemisen tekniikat eivät toimi, jos silmien on fyysisesti hankala seurata tekstiä.

Lukemista saattaa vaikeuttaa myös paikallaan olemisen vaikeudet, sekä ajatusten jatkuva poukkoilu. Tässäkin tapauksessa voi olla kyse refleksistä, jopa kahdesta. Yksi vaikeuttaa lantion paikallaan oloa, toisen luodessa ylivalpautta ja näin vaikeuttaen keskittymistä. Tällöin esiin rynnivät ajatukset, tai pienetkin ulkoiset ärsykkeet saattavat häiritä lukemista.

Vanhemmat hakevat hanakasti apua lasten oppimisen tai keskittymisen vaikeuksiin, mutta entäpä jos vielä aikuisuudessakin olisi mahdollisuus parantaa oppimisen ja keskittymisen vaikeuksia, sekä luku- ja kirjoitustaitoa?

Mitä jos voisimme vielä aikuisena parantaa aivojemme kognitiivisia osa-alueita ja hälventää aistiyliherkkyyksiä? Se on kaikki mahdollista ja tapahtuu tehden yksinkertaisia hermostoa aktivoivia ja tasapainottavia liikkeitä, jotka luovat uusia, ja vahvistavat jo olemassa olevia aivojen hermoverkkoja.

Refleksiharjoittelu ei katso ikää. Sen turvin voit vielä aikuisenakin kehittää aivojasi, hermostoasi ja aistijärjestelmääsi. Sitä voidaan hyödyntää urheiluun, palautumiseen, kuntoutukseen, työelämään, opiskeluun ja vanhemmuuden tueksi. Siitä voi saada apua itsetuntemuksen lisäämiseen, stressinhallintaan, jaksamiseen, oppimisvaikeuksiin, traumojen purkamiseen, autenttisen oman itsensä löytämiseen, sekä omien rajojen vahvistumiseen.