Mitä ovat primitiivirefleksit?

Primitiivirefleksit ovat aivorungosta ohjautuvia automaattisia, stereotyyppisiä ja kaavamaisia liikkeitä, jotka kehittyvät raskauden eri vaiheissa, tai viimeistään vauvan ensimmäisen elinkuukauden aikana. 

Primitiivirefleksit saavat aikaan tiedostamattomia liikkeitä, jotka pitävät huolen, että aivot ja motoriikka kehittyvät tarkoituksenmukaisesti. Ne ovat siis osa ihmisen luonnollista lapsuusajan kehitystä ja mahdollistavat kehitystämme ensimmäisten elinvuosiemme ajan.

Primitiivirefleksit kasvattavat lapsen hermoverkkoja aivopuoliskojen ja aivojen eri osien välille. Myös hermoyhteydet aistien, aivojen ja lihaksiston välille kehittyvät näiden refleksien ansiosta. Lapsen kehityksen edetessä primitiivirefleksit integroituvat, eli sammuvat pois asentorefleksien tieltä, jotka korvaavat primitiivirefleksit noin kolmen vuoden ikään mennessä. 

Primitiivirefleksit eivät kuitenkaan aina integroidu kuten pitäisi, eivätkä asentorefleksit aina kehity täyteen potentiaaliinsa. 

Integroimattomat primitiivirefleksit heikentävät aivoissa tapahtuvaa hermoverkkojen yhteyksien kehitystä, joka heikentää aivojen eri osien välistä viestinkulkua ja voi hidastaa, tai osittain jopa estää aisti-informaation kulkeutumista. Esimerkiksi jos hermoverkot tunnekeskuksen ja aivojen etuotsalohkon välillä eivät toimi kunnolla, aiheutuu siitä tunnesäätelyn vaikeuksia. 

Oireet ja ilmentyminen

Primitiivirefleksijäänteet voivat ilmetä erittäin moninaisin oirein, kuten kipu- tai pelkotiloina, väsymyksenä, tunnesäätelyn vaikeuksina, huonona stressinsietokykynä,  aggressiivisuutena ja impulsiivisuutena, vatsavaivoina, huonona ruoansulatuksena, jatkuvana kehon jännitystilana, levottomuutena, uupumuksena, ahdistuksena, yliherkkyyksinä, näkövaikeuksina, lukemisen- ja oppimisen vaikeuksina, lukihäiriöinä ja keskittymiskyvyn häiriöinä.

Lapsilla ne näkyvät erityisesti oppimis- ja keskittymisvaikeuksina, käytöksen haasteina, motorisina ongelmina, tunnesäätelyn vaikeuksina ja yökasteluna. Mikäli pienen lapsen primitiivirefleksit eivät vaimene ajoissa, ne viivästyttävät ja vaikeuttavat motorista kehitystä ja aivojen kypsyminen estyy. Tällöin on olemassa riski, että lapsella alkaa ilmetä motorisen kehityksen ja tarkkaavaisuuden, keskittymisen ja oppimisen vaikeuksia.

Arviolta 70%:lla väestöstä on integroitumattomia refleksejä

Syitä refleksien aktiiviseksi jäämiseen on monia ja aina emme osaa täysin sanoa mikä syy kuhunkin tilanteeseen on tarkalleen johtanut. Syy refleksien integroimattomuuteen voi juontaa synnytykseen tai raskausaikaan saakka. 

Äidin raskauden aikana kokema pitkittynyt stressi, synnytykset joissa on ollut komplikaatioita, tai keisarileikkauksella syntyminen ovat muutamia esimerkkejä tästä.

Vauva-ja taaperoaikana ilmeneviin aiheuttajiin lukeutuu mm. puutteellinen kosketuksen kautta tuleva aisti-informaation määrä, katsekontaktin vähyys ja liiallinen paikallaan olo, kuten baby sitterissä istuminen.

Joskus syynä voi olla tärkeiden kehityksellisten liikkeiden väliin jääminen. Esimerkiksi lapsella voi olla niin kova into päästä jo pystyyn, että konttausvaihe voi jäädä välistä ja lapsi siirtyy suoraan ryömimisestä kävelemiseen.

Kehitykselliset liikkeet voivat myös häiriintyä. Joskus lapsi syystä tai toisesta ei kykene tekemään liikettä normaalilla tavalla, jolloin hän joutuu kompensoimaan, jotta konttaus sujuisi edes jollakin tavalla. Tämä voi jo riittää puutteelliseen primitiivirefleksien integroitumiseen.

Uudelleen aktivoituminen

Primitiivirefleksit voivat myös aktivoitua uudelleen, vielä aikuisiälläkin. Laukaisijana voi toimia fyysinen trauma kuten leikkaukset, voimakkaat päähän kohdistuneet iskut, tai muut onnettomuudet. Sama pätee psyykkiseen traumaan ja pitkäaikaiseen stressiin. 

Edellämainitut tekijät saattavat uudelleenaktivoida jo sammuneet primitiivirefleksit, tai voimistaa entuudestaan aktiivisena olevia refleksijäänteitä, niin lapsilla, kuin aikuisillakin.