Ostoskori
0
0,00 €
Psykosomaattinen työskentely
Uusi ehjä sinä
Kun traumaattista kokemusta ei pureta, eikä sen aiheuttamia tunteita kohdata asianmukaisella tavalla, tunteet varastoituvat kehoon, josta käsin ne muistuttavat itsestään kaiken kirjavina oireina halki elämän.
Psykosomaattisessa työskentelyssä vapautetaan kehoon jääneitä tukahdutettuja tunteita ja traumaa. Myös ylisukupolvisia traumoja.
Korjaamme psyykkisten ja fyysisten oireiden juurisyitä hyödyntäen kehon kykyä muistaa, alitajuisia prosesseja ja aivojen neuroplastisuutta.
Luomme myös uusia eheyttäviä kokemuksia mielikuvien avulla ja korjaamme traumaan pohjaavia haitallisia reaktiomalleja.
Traumat tallentuvat muistiin kinesteettisesti
Trauma määritellään henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi, jonka aiheuttaa traumatisoiva tapahtuma, joka saa aikaan traumaattista stressiä. Psyykkinen trauma on emotionaalinen eli tunneperäinen vaurio, mielen rikkoutuminen. Psyykkinen trauma syntyy, kun ihminen kokee ylitsepääsemättömän tapahtuman tai toistuvan tilanteen, joka ylittää oman kestokyvyn.
Traumatisoiva tapahtuma voi olla mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia elämää häiritseviä reaktioita.
Traumaattiset kokemukset ovat psyykelle erityisiä, koska ne tallentuvat muistiin toisin kuin arkipäivän tapahtumat. Voimakkaasti stressaava tilanne saa kehomme erittämään endogeenisia hormoneja, eli stressihormoneja, jotka vahvistavat traumaattisen tilanteen muistiin tallentumista.
Traumaattiset muistot tallentuvatkin osittain ei-kielellisessä muodossa. Ne tallentuvat tuoksuina, ääninä, tuntemuksina ja visuaalisina havaintoina.
Traumatisoitunut ihminen kokee maailman vihamieliseksi. Hän sabotoi tahtomattaan elämäänsä, uraansa ja ihmissuhteitaan ja ajautuu yhä uudelleen tilanteisiin, joissa traumamaailma ottaa vallan.
~Harri Virtanen
Tunteet varastoituvat kehoon
Kun traumaattista kokemusta ei pureta ja traumaattisten
kokemusten aiheuttamia tunteita ei kohdata asianmukaisella tavalla, tunteet varastoituvat kehoon. Ne varastoituvat sidekodoskalvojen "muistiin", sekä aivojen tunnekeskuksen muistiin.
Vakauttamisharjoitukset ovat hyviä, toimivia ja tärkeitäkin, mutta mikäli emme missään vaiheessa paneudu varsinaisiin juurisyihin ja työskentele niiden parissa, emme koskaan saavuta täyttä potentiaaliamme kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun saralla.
Kehityksellinen trauma
"Minä olen viallinen, arvoton, häpeällinen, syyllinen ja paha ihminen, enkä ole rakkauden arvoinen." Tämä kokemus on usein niin kipeä, että se on painettu niin syvälle, ettei se ylitä tietoisuuden rajaa.
Esillä ovat vain ne tavat, joilla pyrimme piilottamaan tämän kaiken sekä muilta, että itseltämme. Pyrimme täydellisyyteen, pyrimme saavuttamaan mainetta ja kunniaa, väittelemme ihmisiä ja tilanteita, joissa sisäinen kokemuksemme tulisi esille. Pidämme itseämme niin kiireisenä, ettei kipumme pääsisi esille. Ja kun se meinaa nostaa päätään, syytämme, raivoamme tai häpäisemme muita.
Nämä sisäiset kokemukset syntyvät, kun emme ole lapsuudessa saaneet riittävästi vanhempien, etenkin äidin syvää rakkautta, läsnäoloa ja empatiaa. Kun lasta tai vauvaa on hoidettu mekaanisesti, ilman syvää yhteyttä, eikä lapsi ole saanut tulla hyväksytyksi aitona itsenään, eikä lapsen tarpeisiin ei ole vastattu riittävästi, syntyy lapselle kehityksellinen trauma. Tämä ilmenee monenlaisina vaikeuksina aikuisuudessa, mutta kun näiltä aikuisilta kysytään minkälainen lapsuus heillä oli, vastaavat he yleensä lapsuuden olleen hyvä.
Voi olla hankala ymmärtää, että hyvään lapsuuteen ei riitä puhtaat vaatteet, hyvät syntymäpäivä- ja joululahjat ja ajoittainen päähän taputus. Monet pitävät lapsuuden aikaisia emotionaalisesti etäisiä välejä vanhempiin täysin normaalina ja lapsen kehitykselle ja kasvulle riittävinä.
Lapsuudenkodin käytänteet ja tavat koetaan normaaleiksi, olivatpa ne sitä tai ei, sillä lapsen käsitys maailmasta kehittyy sen mukaan mitä hän ihmissuhteistaan oppii. Toki kun tietyt rajat ylitetään ja päästään vertaamaan muiden lasten perheisiin, saattaa syntyä ymmärrys, ettei kaikki ehkä olekaan aivan kuten pitäisi.
Kipu usein kätkee sisäänsä salatun avaimen, joka avaa oven suurimpaan parantumiseen.
~Brittany Burgunder
Kehityksellisen trauman syntyyn ei tarvita kokemusta hädästä
Saamatta jääneet tarpeet kuten yhteys, rakkaus ja hyväksyntä jättävät sisälle suuren emotionaalisen kivun. Tuo vaillejäämiskokemuksen synnyttämä kipu on niin voimakas, että se on pitänyt piilottaa hyvin syvälle alitajuntaan. Kun emme kohtaa syvimpiä kipujamme, joudumme loputtomasti piileskelemään ja pakenemaan syvää häpeän, vääryyden, arvottomuuden ja syyllisyyden kokemusta.
Pyrimme aina olemaan niin, ettei meidän vääristynyt sisäinen kokemuksemme pääsisi esille. Urheilemme itsemme juuri oikeanlaisiksi, tai syömme itsemme lamaannukseen, ettei häpeä saavuta tietoisuutta. Joudumme peittämään sen kaiken myös muilta, joka voi johtaa ylisuorittamiseen, täydellisyyteen pyrkimiseen, liialliseen miellyttämiseen, omien rajojen puutteellisuuteen, erinäisiin addiktioihin, sekä sosiaalisten roolien rakentamiseen ja ylläpitämiseen.
Tämä kaikki uuvuttaa meidät. Saatamme kärsiä masennuksesta, meillä voi ilmetä ongelmia ihmissuhteissa ja saatamme palaa toistuvasti loppuun.
Trauma on osa elämää, mutta sen ei tarvitse olla elämän mittainen tuomio.
~Peter A. Levine
Psykosomaattisessa työskentelyssä voimme turvallisesti kohdata vääristynyttä sisäistä kokemustamme, sekä vapauttaa ja uudelleen elää vaillejäämissen kokemusten aiheuttamia kipuja.
Voimme luoda mielikuvien avulla uudenlaisen kokemuksen itsestämme ja saada tunnekokemuksen siitä, miltä tuntuu olla rakastettua ja arvokas. Integroimme nämä uudet kokemukset osaksi uutta ehjää sinua.