Ostoskori
0
0,00 €
Lapsen sensomotorinen valmennus
Lapsen sensovalmennusta Helsingissä!
Ensikäynti 111,00€ sis. alv 25,50%
Jatkokäynti 90,00€ sis. alv 25,50%
Katso Turun pop-up-vastaanoton hinnat hinnastostamme.
Apua lapsen keskittymiseen, jaksamiseen ja käytöksen vaikeuksiin
Tarkkaavuusongelmat ja yliaktiivisuus ovat yhteisiä piirteitä, sekä pikkulapsille, että ADHD-diagnoosin saaneille lapsille. Molemmilla on havaittavissa merkkejä siitä, etteivät tyvitumakkeet toimi täysin kuten pitäisi.
Tyvitumakkeilla on rooli myös primitiivirefleksien integroitumisessa. Mikäli tyvitumakkeiden toiminnassa on puutteita, saattaa lapselle jäädä kypsymättömiä primitiivirefleksejä, eli refleksijäänteitä.
Jopa 80%:lla kouluikäisistä lapsista on vähintään yksi aktiivisena säilynyt primitiivirefleksi.
Syitä primitiivirefleksien aktiiviseksi jäämiseen on monia ja aina emme osaa täysin sanoa mikä syy kuhunkin tilanteeseen on tarkalleen johtanut. Syy primitiivirefleksien integroimattomuuteen voi juontaa synnytykseen tai raskausaikaan saakka. Äidin raskauden aikana kokema pitkittynyt stressi, synnytykset, joissa on ollut komplikaatioita, tai keisarileikkauksella syntyminen, ovat muutamia esimerkkejä tästä.
Jos lapsella on aktiivisia primitiivirefleksijäänteitä, vireystason säätely ja paikoillaan pysyminen voi olla hankalaa. Myös tasapainoa vaativat suoritteet saattavat tuottaa ongelmia. Lisäksi on tavallista, että tarkkaavuushäiriöisten lasten on vaikea tehdä yksinkertaisia liikkeitä rytmikkäästi ja joustavasti, mitä voidaan pitää osoituksena pikkuaivojen kehittymättömistä hermoverkoista.
Pikkuaivoilla on keskeinen osa etuotsalohkojen stimuloinnissa. Kyvyttömyys tehdä liikkeitä rytmikkäästi voi selittää tarkkaavuushäiriön ja impulsiivisuuden osalla ADHD-diagnoosin saaneista lapsista.
Tarkkaavuushäiriöisillä lapsilla esiintyy heikkoa lihastonusta ja he lyyhistyvät helposti kasaan. Tuolloin aivokuorelle kulkeutuu vähemmän valvetilaa ylläpitäviä signaaleja ja valppaustila heikentyy. Lapset voivat olla vuoroin passiivisia ja vuoroin yliaktiivisia. Lapsi stimuloi aivojaan liikkeen avulla, joka ilmenee yliaktiivisuutena.
Stressirefleksien merkitys
Useimmilla tarkkaavaisuushäiriöisllä lapsilla on aktiivinen moro-refleksijäänne. Tällöin lapset häiriintyvät helposti ja he ovat yliherkkiä ääni- näkö- ja tasapainoaistimuksille, sekä kosketukselle. Reagoidessaan näihin, lasten stressitaso nousee. He myös häiriintyvät helposti ja väsyvät nopeasti, erityisesti meluisissa ympäristöissä, joissa he saattavat muuttua yliaktiivisiksi ja häiritseviksi, tai vastavuoroisesti käpertyä itseensä.
Täysin terveillä lapsilla on tarkkaavuusongelmia ja yliaktiivisuutta
Tavalliset yksivuotiaat, jotka saavat liikkua vapaasti, käyttäytyvät samoin kuin ADHD-lapset. He säntäilevät paikasta toiseen, kiipeilevät ja touhottavat ympäriinsä ja heidän on vaikea pysyä aloillaan. He ovat impulsiivisia, häiriintyvät herkästi ja kyllästyvät nopeasti. Usein he eivät tunnu kuuntelevan puhetta, ja heillä tuntuu olevan vaikeuksia seurata annettuja ohjeita. Tunteiden ja mielialojen hallinta tuottaa heille vaikeuksia.
Normaalisti kehittyneet pikkulapset onnistuvat kuitenkin pääsemään eroon näistä tarkkaavuushäiriötä muistuttavista piirteistään omin neuvoin, ihan vain kasvamalla muutama vuotta vanhemmaksi. Mutta kuinka he sen tekevät? Millä nämä lapset eroavat lapsista, joille kehittyy ADHD ja mitkä ovat ne taidot, joiden avulla lapset pääsevät tarkkaavuusongelmistaan?
Rytminen liikeharjoittelu
Pikkulasten ja käyttäytymishäiriöisten lasten välillä on monia samankaltaisuuksia, niin käyttäytymisen, kuin todennäköisesti myös aivojen hermoverkkojen puutteellisen kehittymisen osalta. Voiko siis ADHD-lasten toimintakyky parantua pikkuvauvojen rytmisiä liikkeitä jäljittelemällä? Tällaista liikeharjoittelua on käytetty menestyksekkäästi Ruotsissa jo yli kaksikymmentä vuotta.
Rytminen liikeharjoittelu perustuu liiketerapeutti Kerstin Linden kehittämiin rytmisiin liikkeisiin, jotka ovat syntyneet pikkuvauvojen spontaanisti tekemien rytmisten liikkeiden innoittamina. Rytmiset liikkeet stimuloivat aivorunkoa, pikkuaivoja, tyvitumakkeita ja aivokuorta ja kehittävät niiden hermoverkkoja. Tämän seurauksena tarkkaavuus ja keskittymiskyky paranevat ja yliaktiivisuus vähenee.
Rytminen liikeharjoittelu stimuloi tyvitumakkeita, jolloin primitiivirefleksit vaimentuvat ja posturaalirefleksit kehittyvät. Motorikka kehittyy, lapsen on helpompi säädellä vireystasoaan ja olla paikoillaan.
Rytmiset liikkeet kasvattavat myös selkää suoristavien ja päätä kannattelevien lihasten tonusta. Ryhti, hengitys ja kestävyys paranevat ja aivokuori saa enemmän stimulaatiota aivorungon kautta, jolloin tarkkaavuus ja keskittyminen helpottuvat.
Rytmisen liikeharjoittelun avulla myös pikkuaivot ja niistä etuaivolohkoihin kulkevat hermoradat saavat stimulaatiota. Tuolloin tarkkaavuus ja keskittymiskyky paranevat ja impulsiivisuus vähenee.
Oppimisvaikeuksia esiintyy jopa 20 – 25 %:lla väestöstä
Tyypillisimpiä oppimisvaikeuksia ovat lukemisen vaikeudet (lukihäiriö), matemaattiset vaikeudet ja kielelliset vaikeudet. Oppimisvaikeus voi koskettaa vain yhtä oppimisen aluetta. Usein samalla henkilöllä voi kuitenkin esiintyä monenlaisia oppimisen vaikeuksia samanaikaisesti. Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista puhutaan suoriutumisen ollessa monella osa-alueella heikkoa.
Refleksijäänteillä voi olla merkittäviä vaikutuksia lapsen koulunkäyntiin, jolloin oppiminen ei etene odotetusti. Uusien taitojen oppiminen voi olla erityisen työlästä, kun aistitiedon käsittelyssä on ongelmia ja keskittyminen vaikeaa. Refleksiharjoittelu kehittää kognitiivisia kykyjä ja antaa paremmat mahdollisuudet koulussa selviytymiseen.
Refleksijäänteet voivat aiheuttaa aistiyliherkkyyttä
Aistiyliherkkyys voi esiintyä lukuisin eri tavoin, kuten ääniyliherkkyytenä, yliherkkänä tuntoaistina, makuyliherkkyytenä ja valoarkuutena. Asitiyliherkkyydet voivat aiheuttaa tai pahentaa myös keskittymisvaikeuksia. Lisäksi saattaa ilmetä myös korostunutta tunne-elämän herkkyyttä, jolloin lapsi on erityisen herkkä arvostelulle ja reagoi hyvin voimallisesti muiden kommentteihin.
Aistiyliherkkä reagoi aistimuksiin voimakkaammin, nopeammin ja/tai pidempikestoisemmin. Lapsella tämä saattaa ilmentyä muun muassa pukeutumisvaikeuksina tai syömisvaikeuksina. Aistiyliherkät lapset myös kuormittavat helposti joutuessaan viettämään aikaa aistiärsykkeellisissä paikoissa.
Vanhemmat saattavat tunnistaa lapsestaan refleksien synnyttämiä tyypillisiä piirteitä. Osalla lapsista esiintyy vain muutamia edellä mainituista piirteistä ja osalla voi olla useitakin. Kun lapsen aistijärjestelmän toimintaa lähdetään parantamaan jo ennen kouluikää, voidaan ennaltaehkäistä monia mahdollisia pitkäaikaisia seuraamuksia, kuten itsetunto-ongelmat, ahdistus, häiriökäyttäytyminen ja muu psyykkinen oireilu.
Lapsen ongelmat saatavat olla kovin kuormittavia vanhemmille ja sisaruksille. Kenenkään ei tulisi joutua sopeutumaan aistijärjestelmän häiriöstä aiheutuvaan ylimääräiseen kuormitukseen. Onneksi refleksityöskentelyllä voidaan poistaa refleksijärjestelmän puutteellisen kehityksen mukanaan tuomat vaikeudet. Tällöin myös lapsen halukkuus oppia uusia asioita kasvaa ja hän pystyy ottamaan käyttöön koko oppimispotentiaalinsa.
Mistä tiedän, onko lapsellani refleksijäänteitä?
Sensomotorisen valmennuksen ensikäynnillä kartoitetaan aktiiviset primitiivirefleksit ja niiden voimakkuudet, jonka perusteella tehdään hoitosuunnitelma. Saat omat löydösten mukaiset kotiharjoitteet ja pääsemme tekemään suunnitelman mukaisia hoitoliikkeitä jo heti ensimmäisellä kerralla.
Jos lapsella on selkeä moro refleksijäänne aktiivisena, aloitamme sillä. Moron ollessa voimakkaana, ei voida vielä siirtyä muiden refleksien sammuttamiseen, sillä aktiivinen moro tyypillisesti estää muiden refleksien integroitumista.
Kolmen - neljän viikon päähän voi sopia jatkoajan, jossa tehdään hoitoliikkeitä ja katsotaan harjoitteiden etenemistä. Hoitoliikkeet nopeuttavat refleksien sammumista.
Prosessi muodostuu alkukartoituksesta, löydösten perusteella tehtävästä hoitosuunnitelmasta, refleksihoidoista, sekä kotona tehtävästä itsenäisestä työskentelystä (lyhyitä ja helppoja harjoitteita), johon saat seikkaperäisen harjoitusohjelman.
Vaadittavien käyntien kokonaismäärä riippuu asiakkaan lähtötilanteesta, kuten hoidettavien refleksien laadusta, määrästä ja vahvuudesta.
Refleksityöskentely
Refleksityöskentely on prosessi, joka saattaa kestää kuudesta viikosta puoleen vuoteen, tai jopa vuoteen. Täysin ilman hoitoja, pelkkien harjoitteiden varassa, joskus jopa kahteen vuoteen.
Prosessin kestoon vaikuttaa moni asia, kuten mitä refleksejä on aktiivisena ja miten voimakkaasti, kuinka säntillisesti ja säännöllisesti tekee harjoitteita, ja minkä verran käy hoidoissa ja tekemässä tauluharjoitteita.
Refleksityöskentelyssä edetään aina vaihe kerrallaan. Ensimmäisellä käynnillä testataan 16 yleisintä refleksiä. Harvinaisempia refleksijäänteitä päästään testaamaan luotettavasti myöhemmässä vaiheessa, sillä jotkin aktiivisina olevista reflekseistä (esim. jalkarefleksit & moro) voivat estää saamasta luotettavia testituloksia harvinaisempien refleksien osalta.
Käynniltä mukaan saatavaa (5-10 min kestävää) kotiharjoitetta olisi hyvä tehdä 6 - 7 kertaa viikossa. Hoidoissa (jatkokäynti) olisi suositeltavaa käydä 3 - 4 viikon välein.
Hoidoissa ei ole pakollista käydä. Ilman hoitoja, refleksien integroitumiseen menee pidempään.
Vastaanottomme sijaitsee Helsingissä, osoitteessa Rahakamarinportti 3 A.
Lisäksi käymme Turussa kahdesti kuussa pitämässä pop-up-vastaanottoa. Voit lukea aiheesta lisää sivujemme ajankohtaista-osiosta, jossa tiedotamme Turun pop-up-vastaanoton varattavista ajoista.