Trauma on osa elämää, mutta sen ei tarvitse määrittää koko elämää

Hermostollinen traumatyöskentely siis perustuu ajatukseen, että trauma voi häiritä hermoston ja aivojen normaalia toimintaa, mikä johtaa erilaisiin fyysisiin ja emotionaalisiin oireisiin. Se keskittyy myös primitiivisten refleksien tunnistamiseen ja niiden jäänteiden integroimiseen yksinkertaisten harjoitteiden ja hoitojen avulla. 

Kaikki hermostollisessa traumatyöskentelyssä tehtävät harjoitteet ja hoidot ovat suunniteltu stimuloimaan hermostoa ja aivoja, sekä auttamaan niitä toimimaan tasapainoisesti ja tarkoituksenmukaisesti. 

Aivojen aktivoimisen yhtenä pyrkimyksenä on auttaa aivoja käsittelemään ja integroimaan traumaattisia muistoja. Hermoston ja aivojen tasapainotus ja uusien hermoyhteyksien rakentaminen helpottavat traumaoireita.

Kyse ei ole viallisuudesta, vaan selviytymismekanismista

On hyvä muistaa, että trauman tuomat epätasapainotilat eivät ole merkki viallisuudesta, vaan kyseessä täysin luonnollinen reaktio. Kehomme toimii taitavasti ja tehokkaasti pitääkseen meidät turvassa mahdollisilta tulevilta vaaroilta.

Koska emme kuitenkaan ole jatkuvassa hengenvaarassa, vaan olemme turvassa, on syytä auttaa aivoja ja hermostoa pääsemään takaisin tasapainoiseen tilaan. Tällöin voimme saavuttaa levollisemman ja stressittömämmän turvan ja yhteyden tilan. Se on ehdottoman tehokas terveysteko, joka edistää kokonaisvaltaisesti terveyttä, hyvinvointia, sekä parantaa jaksamista ja elämänlaatua. 

Hermostollinen traumatyöskentely on aktivoiva hoito- ja harjoitekokonaisuus, joka toimii keskushermoston ja aivojen kanssa, antaen niille uuden mahdollisuuden kehittyä.

Primitiivirefleksit ja trauma

Primitiivirefleksit ovat aivorungosta ohjautuvia automaattisia, stereotyyppisiä ja kaavamaisia liikkeitä, jotka kehittyvät raskauden eri vaiheissa, tai viimeistään vauvan ensimmäisen elinkuukauden aikana. Ne ovat osa ihmisen luonnollista lapsuusajan kehitystä ja mahdollistavat kehitystämme ensimmäisten elinvuosiemme ajan. Kaikkien primitiivirefleksien tulisi normaalisti olla integroituneita ennen kolmen vuoden ikää. 

Primitiivirefleksit eivät kuitenkaan aina integroidu kuten pitäisi, vaan hermostoon voi jäädä turhia liikemalleja, eli refleksijäänteitä. Arviolta 70%:lla väestöstä on integroitumattomia refleksijäänteitä. Refleksit voivat myös aktivoitua uudelleen, vielä aikuisiälläkin. Fyysinen trauma kuten leikkaukset, voimakkaat päähän kohdistuneet iskut, tai vakavat onnettomuudet, saattavat aktivoida jo sammuneet primitiivirefleksit uudelleen aktiivisiksi niin lapsilla, kuin aikuisillakin. Sama pätee psyykkiseen traumaan ja pitkäaikaiseen stressiin.

Refleksijäänteet voivat oireilla hyvin monin tavoin. Trauman kokeneilla on tyypillisesti aktiivisena moro-refleksi ja pelkohalvausrefleksi, joista seuraa mm. arkuutta, esiintymisjännitystä, mielialan vaihtelua, yliherkkyyttä, hyökkäävyyttä, säikähdysherkkyyttä, aistiyliherkkyyttä, sekä pelkoisuutta ja stressiherkkyyttä. Etenkin pelkohalvausrefleksi saattaa herkästi aiheuttaa jähmettymistä ja lamaannusta. Hermosto vajoaa herkästi alivireäksi.

Triggereiden kautta esiin nousevat takaumat, menneet muistot kehossa, aikaansaavat ja ylläpitävät kehollista stressiä. Jatkuva ylimääräinen stressikuorma voi aiheuttaa jännitystiloja, kipuja, univaikeuksia, ruoansulatuksen ja aineenvaihdunnan häiriöitä, flunssakierteitä ja monia muita ongelmia. 

Mutta jos hermostossa on refleksijäänteitä, syntyy kehoon entistä enemmän jännittyneisyyttä. Tyypillisesti varsinkin selkä, niska, rintaranka ja jalat jännittyvät ja jäykistyvät. Trauma jo itsessään kuormittaa, sekä heikentää jaksamista ja toimintakykyä. Refleksijäänteet lisäävät sisäistä kuormaa, tuoden mukanaan turhaa kuormitusta. Kun refleksijäänteet poistetaan, vapautuu merkittävästi lisää energiaa ja keho rentoutuu aivan uudella tavalla. 

Hermostollisessa traumatyöskentelyssä testataan kehon aktiiviset refleksijäänteet. Työskentely sisältää hellävaraisia, liikkeeseen perustuvia hoitoja, sekä harjoitteita, joiden avulla refleksit saadaan integroitumaan. 

Hermostollinen traumatyöskentely auttaa käsittelemään traumajohdannaisia neurologisia ongelmia.

Hermoston epätasapainotilat

Traumatisoivan tapahtuman kokeminen voi aiheuttaa pitkäaikaisen hermoston epätasapainotilan. Lukkiudumme stressitilaan, joka näkyy toistuvina yli -ja/tai alivireystiloina. Saatamme olla säikkyjä, valppaita, ahdistuneita ja lamaantuneita, sekä yliherkkiä äänille, valoille tai kosketukselle.

Kehomme on jatkuvasti jännittynyt ja meidän on hankala pysyä aloillaan, tai olla tekemättä mitään. On pysyttävä jatkuvasti pienessä liikkeessä, uhan varalta. Hermostomme muuttuu joustamattomaksi ja koemme vaikeutta päästä rauhan, turvan ja luottamuksen kokemukseen.

Moro-refleksijäänteen olessa aktiivisena, skannaamme jatkuvasti maailmasta vaaroja. Pyörimme huolissa ja ahdistuksessa ja reagoimme nopeasti erilaisiin aistiärsykkeisiin. Kovat tai äkillisesti syntyvät äänet saavat meidät herkästi ylivalppaaksi, eli stressitilaan, jossa pelon lisäksi syntyy kehollinen vaste, joka saa stressihormoneja erittymään kehoon. Syke nousee, pupillit laajenevat, hengitys tihentyy ja isot lihakset saavat verta taistellakseen tai paetakseen. 

Stressi vahvistaa aktiivisena olevia refleksijäänteitä, jonka myötä jo valmiiksi yliherkistyneet aistireaktiomme herkistyvät entisestään. Tällöin kohonneet stressitasot voivat aikaansaada aistillisten ylireaktioiden lisäksi myös erilaisia aistivääristymiä. Saatamme kokea kosketuksen kipuna, valot häiritsevän kirkkaina, tai äänet poikkeavan voimakkaina ja häiritsevinä. Refleksi-integraatio saa yli- tai alireagoivan aistitiedon viestit tasapainottumaan. 

Refleksien integroiminen

Refleksityöskentely lisää aivojen kykyä uudistua ja luoda uusia hermoyhteyksiä. Refleksi-integraatio auttaa kehoa uudistamaan ja vahvistamaan hermoverkkoja, jolloin aistitieto kulkee tehokkaasti sekä aivoissa, että aivojen ja muun kehon välillä. 

Tällöin myös hermoradat voimakkaasti reagoivan mantelitumakkeen (uhkatutka ja vaaran hälyttäjä) ja aivokuoren (rauhoittaja ja järkeistäjä) välillä vahvistuvat. Tämän myötä äkillisesti ylikiehuvat tunteet eivät enää vie mennessään, vaan meillä on parempi kyky harkita ja järkeistää, ja pysymme paremmin kontrollissa itsestämme. 

Saatuamme refleksit integroiduksi, uhkia skannaava mantelitumake rauhoittuu. Aistiyliherkkyydet helpottavat ja jatkuva ahdistus, levottomuus ja hätääntyneisyys hälvenee. Meidän ei enää tarvitse hyökätä ja raivota tilanteissa, joissa koemme uhkaa, eikä täyttää mieltämme jatkuvalla tarpeella ratkoa itseämme kohti turvaa. Emme enää lamaannu, vaan kykenemme ilmaisemaan tervettä vihaa asettaaksemme rajamme. Refleksien integroituessa voimme palata turvaan ja rentouteen.

Refleksien integroituminen tasapainottaa hermostoa, joka mahdollistaa turvan ja levollisuuden kokemukset. Lakkaamme ylireagoimasta tilanteessa, joissa todellista vaara ei ole. Tai alireagoimasta tilanteissa, joissa kuuluisi tiukasti rajata tai tuoda oma tahtomme esiin. 

Refleksit vapauttavat kehostamme alas painetun trauman ja vaikeiden tunteiden tukahduttamisen aiheuttamia kireyksiä. Tunnekeskuksen ja rauhoittavan aivokuoren välille kehittyy hermoverkkoja, joka vähentää voimallisia triggeröitymisiä. Emme enää mene pois tolaltamme, vaan järkiaivot rauhoittavat esiin nousseita tunteita. 

Myös aistiyliherkkyydet helpottavat. Voimakkaille ja räjähdysmäisesti syntyville raivon ja vihan tunteille ei ole enää käyttöä, sillä koemme enemmän hermostollista turvaa. Meidän ei enää tarvitse raivota pyörän kelloa soittavalle ohikulkijalle, tai vilkun käytön unohtaneelle kanssa-autoilijalle. 

Rajamme vahvistuvat ja kokemuksemme omien rajojen tärkeydestä selkeytyy. Omanarvontuntomme kohenee minäkuvamme kuoriutuessa trauman aiheuttaman vääristyneen omakuvan alta. Siirrymme jatkuvasta selviytymisestä ja säätelystä elämään, josta voimme aidosti nauttia ja jossa voimme olla läsnä. 

Pelkomme vähenevät ja kehomme saa luvan rentoutua. Tällöin kivut ja kireydetkin alkavat helpottaa ja uni, ruoansulatus ja palautuminen toimivat jälleen luontaisella, terveyttä ja hyvinvointia edistävällä tavalla.

Kerrataan vielä hermostollisen traumatyöskentelyn keskeisimmät tavoitteet

Hermoston säätely

Hermostollinen traumatyöskentely pyrkii palauttamaan tasapainon sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välillä, edistäen rentoutumista ja tunteiden säätelyä. 

Tämän myötä vaikeat tunteet (triggerit) eivät aiheuta voimakasta hätää, eli stressitilaa kehossa. Turvan, levollisuuden ja luottamuksen tunne kasvaa. Keho siirtyy jatkuvasta ahdistus/pelkotilasta kohti myönteistä elämää ja mielihyvää. Refleksien integroiminen voi auttaa säätelemään kehon stressivastetta ja luomaan rauhallisemman ja vakaamman tilan.

Emotionaalinen säätely

Hermostollisella traumatyöskentelyllä pyritään vaikuttamaan limbiseen järjestelmään, joka on läheisesti sidottu tunteisiin ja muistiin. Käsittelemällä taustalla olevia neurologisia tekijöitä, hermostollinen traumatyöskentely voi helpottaa parempaa emotionaalista säätelyä ja kykyä selviytyä traumaan liittyvistä triggereistä. 

Traumaattisten muistojen integrointi

Hermostollinen traumatyöskentely keskittyy parantamaan aivojen plastisuutta, aivojen kykyä organisoida uudelleen ja muodostaa uusia hermoyhteyksiä. Tämän seurauksena traumaattisista muistoista voi tulla vähemmän häiritseviä ja helpompia käsitellä. Tukemalla aivojen kykyä sopeutua ja parantua voidaan helpottaa traumaattisten kokemusten yhdistämistä osaksi omaa elämäntarinaa.